Olohuoneemme pöydälle oli ilmestynyt puoli tusinaa uudennäköisiä kuppeja. Toisaalta uusia, toisaalta vanhoja. "Mitä nämä ovat?", mieheni kysyi. "Ai, ne on kirpparilta. Eivätkö olekin hienoja?", vastasin puolihuolimattomasti. Ja sitten hän jupisi jotain. Semmoista kuin, että eikö meillä jo ole kuppeja tarpeeksi, kaikki kaapit täynnä. Mitä nyt miehet tällaisissa tilanteissa tuppaavat jurnuttamaan.
Sanoin, että muklat ovat varmaan olleet asialla. "Mitkä ihmeen muklat?", hän taas ihmetteli. "No, muklat muklat, etkö tiedä, Puhuri ja Molskis varmaan!"
Mies katsoi minua äimän käkenä. Ei hän silloin vielä tiennyt, mitä kaikkea muklat voivat saada aikaan. Sillä hän ei ollut vielä nähnyt Viirua ja Pesosta. Ovat ne muklat aika veijareita.
Hyvää Ystävänpäivää!
Hannele
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti